Opinpolku 3

Murskaus on isompien kivien paloittelemista pienemmiksi. On olemassa karkea murskaus ja hieno murskaus. Jauhatuksessa jauhetaan murskaimesta tullutta mursketta pienemmäksi. On olemassa karkea jauhatus, hieno jauhatus ja erittäin hieno jauhatus



Seulonnassa seulotaan halutun kokoiset kivet pois ja liian isot kivet jatkavat matkaansa, kunnes pääsevät seulan läpi. Liuotuksessa liuotetaan haluttu materiaali pois malmista liuottimen avulla.



Saostuksessa tehdään aineesta sakeampaa Suodatuksessa erotetaan jäljelle jäänyt ylimääräinen aine pois


raportti löytyy tästä


1.
Murskasimme kiviä pienemmiksi käsikonstein, jotta ne mahtuvat leukamurskaimen suuaukosta sisään. Sen jälkeen punnitsimme kuinka paljon kiviä laitoimme murskaimeen (g) ja isoimman kiven koon (mm).


Sen jälkeen laitoimme murskaimen oletusarvon maksimiin eli 5 ja pienensimme oletusarvoa joka murskauksen jälkeen. Mittasimme myös jokaisen oletusarvon säädön jälkeen suurimman kappalekoon (mm)


Murskauksen jälkeen seuloimme malmin ja mittasimme jokaisen seulan painon (g). seuloja oli 8 erikokoa.


2.
 Ennen jauhatusta meidän piti punnita jauhatuksessa käytettävät kuulat (g). Jauhatuksia piti tehdä kaksi eri erää. Ensimmäisessä jauhatuksessa jauhatusaikana oli 60min ja toisessa 90min. Punnitsimme vielä seulontojen jälkeen jauheen (g).


Sen jälkeen seuloimme jauhatuksesta tullutta jauhetta 4 pienimällä eri kokoisella seulalla.


3.
Jauhatuksen jälkeen vuorossa oli raudan irrotus jauheesta, joten punnitsimme 1-2 g jauhetta. Tämän jälkeen teimme kuningasvettä ja lisäsimme jauhetta sinne. Tämän jälkeen astia (jossa oli kuningasvesi ja  jauhe) piti kiehuttaa (30min), jotta saimme kaiken raudan liukenemaan pois jauheesta.


Sen jälkeen suodatimme muut aineet, jotka eivät liuenneet pois. Lisäsimme suodatuksen jälkeen väkevää rikkihappoa 0.5ml suodoksesta tulleeseen aineeseen ja lisäsimme ionivapaata vettä, kunnes 250ml mitta pullo oli merkkiin asti


Tämän jälkeen opettaja antoi näytteen. Lisäsimme siihen myös 0.5ml samaa rikkihappoa ja lisäsimme ionivapaata vettä, kunnes mitta 250ml mittapullo oli merkkiin asti kuten omalle näytteellemme teimme.


(Tämän jälkeen teimme kaikki asiat omalle ja opettajan näytteelle samalla lailla)


Pipetoimme 100ml näytteitä 400ml dekantterilaseihin ja lisäsimme 1ml väkevää vetyperoksidia. sen jälkeen kiehutimme näytteitä jonkin aikaa vetyperoksidi ylimäärän harjoittamiseksi


Sen jälkeen lisäsimme liuoksiin 2-3 g ammoniumkloridia ja laimennettiin 150ml.


Sitten Lämmitimme liuokset vetokaapissa kiehuviksi, nostimme levyltä ja lisäsimme voimakkaasti sekoittaen väkevää ammoniakkia,kunnes nesteet haisivat ammoniakilta ja ruskeanpunaista sakkaa alkoi muodostua. Annoimme saostuman laskeutua dekanttereiden pohjalle. Kokeilimme vielä seoksen täydellisyyttä lisäämällä muutaman pisaran ammoniakkia ja tarkkailemalla muodostuuko dekanttereihin lisää ruskeanpunaista sakkaa.


Kaadoimme kuumat liuokset varovasti buchner-suppiloon ashless-suodatinpaperin läpi mittapulloon. Huuhtelimme saostuman dekanttereista suodatinpaperille käyttäen valmistamaamme kuumaa 1 % ammoniumnitraatti-liuosta. Tällä operaatiolla pesimme saostuman kloridittomaksi (eli se ei enää sisällä Cl- -ioneja). Jätimme suodatinpaperit kuivumaan vetokaappiin vuorokaudeksi.


Taittelimme kuivat suodatinpaperit nyyteiksi siten, että saostumat jäivät suljettuihin nyytteihin. Asetimme molemmat nyytit vakiopainoon asetettuihin posliiniupokkaisiin ja peitimme ne kannella. Laitoimme upokkaat vuorollaan hehkutuskolmioon kolmijalan varaan ja kuumensimme niitä varovasti Bunsen-polttimen kaasuliekillä. Tällöin suodatinpaperi hiiltyi palamalla.


Sen jälkeen kuumensimme upokkaita 800 asteisessa uunissa 30min, sen jälkeen annoimme jäähtyä 10min ja sitten laitoimme upokkaat jäähtymään eksikaattoriin 20min. Toistimme tämän, niin kauan että upokkaat olivat vakiopainossa.